On hienoa, että ihmisellä on näköaisti eli tuttavallisemmin silmät. Silmät lähettävät jatkuvaa kuvavirtaa aivoille, jotka prosessoivat vastaanottamaansa dataa ja jotenkin hemmetin monimutkaisesti luovat meille havaintoja ympäristöstämme. Tämä jatkuva virta on todella nopeaa, mutta niin ovat aivotkin, joten näkeminen on ikään kuin videota seuraisi - liike jatkuu koko ajan pysähtelemättä. Siis paremmin, kuin esim. meidän televisiossa, jossa kanavaniput rutisevat ja pikselöityvät vallitsevan säätilan vuoksi. Nytkin CSI:n tyypit liikkuvat ärsyttävästi lyhyissä pätkissä eikä juonesta tahdo saada mitään tolkkua.
Kamera taas on tallentava laite ja valokuva on sen tuotos. Valokuvan ottaminen on kuin sikalyhyt tallennettu silmänräpäys, jota voimme katsella kymmeniä vuosia sen jälkeen, kun valokuva on otettu. Niinkuin tätäkin lumipyryssä otettua kuvaa naapuritalosta.
Kun katsomme silmällä lumisadetta, me aistimme lumihiutaleiden jatkuvaa levotonta leijumista ilmassa. Mutta kun tallennamme tuon hetken kameralla, niin hiutaleet eivät ehdi liikkua tuossa lyhyessä hetkessä kuin muutaman senttimetrin. Ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni ihan hieno!
Mitä tästä opin? Kannattaa räpsiä kuvia mitä arkisimmista asioista, kuten lumisateesta.
Tallennettua kuvaa voi sitten katsella monta kertaa sillä silmällä.